Perustiedot

Luonnekuvaus ja muuta

  Ryysyrannan Palkkamurhaaja on hieno suomenhevosruuna, joka tuli minulle toukokuussa 2004. Pali muutti tallilleni monen muun Monikan kasvatin mukana ihastuessani ruunaan täysin. Niin valitettavaa kun se onkin, Palilla oli kahden vuoden starttitauko. Ruunalla oli ongelmia etujalkojen kanssa, mutta kun etujalat todettiin täysin terveeksi ruuna palasi raviradoille vuonna 2006. Pali on raviuransa tehnyt ja upeat kilpatulokset ruuna hommasikin itselleen. Nykyään ruuna viettelee eläkepäiviä paimentaen nuoria hevosenalkuja pihatossa. Palin kuntoa pidetään yllä ratsastaen ja ajaen.

  Palin historia ei ole kummoinen. Pali syntyi Monnin Ravitallilla ja siitä piti tulla Monikalle uusi huippuravuri ja siitosori. Pali osoittautui kuitenkin huonoksi juoksijaksi ja se myytiin Sini-Kartanoon ratsuksi. Sivuja ei kuitenkaan päivitetty, joten Monika otti Palin takaisin itselleen ja ruunautti sen. Ruunaus rauhoitti Pala sen verran, että Palista tuli ihan keskivertainen juoksija. Monikan pienentäessä talliaan toukokuussa 2004 hän myi Palin ja minä ostin sen.

  Pali oli melko pitkään orina ja Monikan sanojen mukaan se oli tuolloin varsinainen pakkaus. Ruunauksen myötä Pali kuitenkin rauhottui huomattavasti ja jaksoi keskittyä muuhunkin kun möykkäämiseen ja muille hevosille isotteluun. Nykyään Pali on perusputteruuna - hyvä jos se jaksaa kopiaan nostaa, ellei ole ihan pakko ;) Hevoslaumassa Pali on määrätietoinen ja vahva johtajasielu, eikä sitä voi tarhata orien kanssa. Tammoja kohtaan Pali oli todellinen herrasmies, eikä mitään tappeluita koskaan nähty joten emme edes tiennyt kuka on pomo. :D Nykyään Pali opettaa kuitenkin nuorille hevosille hevosen elämää ja pitää tuntuu pitävän "lapsenvahti"-ammatistaan. Kovasti se on ainakin huolestuneen oloinen kun joku nuorukaisista lähtee treeniin, tai kun joku lähtee uuteen kotiin se on pari päivää poissaolevanoloinen, mutta palautuu sitten ennalleen. Ihmisiä kohtaan Pali on kunnioittava ja ystävällinen. Pienemmätkin voivat sitä hoitaa yksinään. Tarhasta ja laitumelta se antaa nätisti kiinni ja taluttaessa se köpöttelee rauhallisesti otsatukka heiluen perässä. Joskus se saattaa sännätä ruohontupsun kimppuun ojanpientareelle, mutta nykäisemällä riimusta se lopettaa huuhailun. Tallikäytävällä Pali seisoo aloillaan niin kauan kun se näkee toisia hevosia. Jos se ei näe muita hevosia se muuttuu todella levottomaksi. Ensin se kiljuu suoraa huutoa ja alkaa tepastelemaan ja nykimään kettinkejä. Viimenään se hyppii takajaloilleen ja huitoo etujaloillaan ja siinähän sitten olet.. Useimmiten kettingit ovat napsahtaneet poikki minkä jälkeen Pali painelee kiitolaukkaa muiden hevosten luokse. Palia ei siis saa pistää ollenkaan tallikäytävälle kiinni ellei tallissa ole toista hevosta tai ponia. Ulkona tallipuomilla sen voi harjata vaikka vieressä ei toista hevosta olisikaan, mutta jostain syystä yksin kiinni oleminen tallissa on Palille kamala kokemus.. Mitä me vanhaa ukkoa stressaamaan - harjataan poika muiden hevosten läsnäollessa. Harjaamisesta Pali kuitenkin pitää ja se rentoutuu täysin, kunhan sillä on toinen hevonen näkyvissä. Useimmiten se ottaa torkut ja välillä sitä saa herätellä, ettei se kaadu. Jalkojaan Pali on aina aristellut, niihin ei Palin mielestä kosketa vaikka henki menisi! Koskaan niitä ei ole saanut kunnolla harjattua, suojia laitettua, letkutettua tai linimenttiä laitettua. Pali mulkoilee heti jos sen jalkoja hipaiseekin. Jos niihin koskee se nostelee kinttujaan ja örisee omiaan. Muutaman kerran kun sille karjaisee se alistuu kyllä, mutta melko vikkelään kannattaa jalat hoitaa. Kengityskin pitää aina hoitaa huulipuristimen kanssa.. Toivoin joskus, että iän myötä tapa olisi kadonnut mutta eipä se mihinkään ole kadonnut, pahenee vain! :D Nuorena se on tavan oppinut ja jatkaa varmaan loppuun saakka.. Valjastaessa Pali seisoo nätisti aloillaan vaikka vapaanakin tallinpihalle, mutta heti kun ottaa ohjat käteen ja hyppää kärryille kannattaa pitää kunnolla kiinni - tästä turbopapasta ei virtalopu! :D

  Ajaessa Pali on reipas ja pörhäkkä pikku ruuna, jolla on ripakat ja tarmokkaat askeleet. Iän lisääntyminenkään ei ole poistanut Palin intoa ja menohaluja ja sehän on vaan hyvä se. Pali on todella herkkäsuinen hevonen ja kuuntelee paljon ääntä ja ohjia. Palille pitää pistää korvat kiinni startteihin, koska se ei pidä kovista äänistä ja muiden kuskien suhina ja ääntely häiritsee sitä ja hermostuu ja sortuu helposti laukalle. Piiskaa Pali ei tarvitse eikä sitä ole ole edes käytetty kun kerran hiitillä. Lopputulos oli se että kuski jäi radalle ja Pali tuli kiitolaukkaa kärryt halajalla tallin ovelle kuoputtamaan ja örisemään, että "piru vie minua ei piiskata!" Eipä muuten antanut Pali enää saman kuskin istua kärryilleen. Palilla on tärkeää pitää hyvä tuntuma suuhun. Kotona se kulkee parhaiten löysin ohjin ja kotona maastossa ajellessa sitä voi ajaa ihan pelkästään äänellä, ohjia tarvitaan vain kääntymiseen. :D Hölkkä on Palille tuntematon käsite. Lenkin enimmäiset pari kilometriä mennään päälinkussa mahdollisimman kovaa ja kun höyryt on päästetty pois voidaan harkita hölkkäämistä. Laukkaherkkyyttä Palilla on jonkin verran. Pali on saatava heti ulkoradalle tai muuten koko juoksu menee överiksi.
  Rekeä ei Palin perään pistetä. Palin entinen omistaja ja kasvattaja, Monni, erehtyi kerran valjastamaan Palin reen eteen erään tallityöntekijänsä kanssa. Parin haparoivan askeleen jälkeen Pali päätti, että kamalaa meteliä pitävä reki onkin puinen hirviö. Ensin mentiin ojan läpi ja katkaistiin toinen aisa, sitten kiitolaukkaa pari sataametriä hankipellolla ja meno pysähtyi viimenään ladon seinään jota ennen Pali kuitenkin pysähtyi..

  Pali toimii myös hyvin selästä käsin. Monni starttaili Palin kanssa aikoinaan myös montéssa ihan mukavalla menestyksellä. Pali starttailee silloin tällöin montéssa ja hyvin on mennyt. Palikin tykkää vaihtelusta ja kiitolaukkavedot hankipellolla on pojan mielestä ihan huippukivaa! Myös mäkitreenit sujuvat hienosti ratsain. Joskus ovat jotkut sukulaistytöt käyneet ratsastelemassa Palin kanssa myös kentällä ja hienosti poika on siellä mennyt helppoja kouluratsastusliikkeitä ja muutaman 50cm esteenkin yli se on hypännyt. Hauskaahan sillä vaan oli kun sai kuskata pienempiä miten halusi ja tehdä muutaman helpomman päivän. :D Ratsastuskentällä meneminen ei kyllä ole Palin lempipuuhaa ja sen huomaa, mutta jos se nyt sukulaistyttöjä malttaa siellä muutaman päivän vuodessa kuskata ja niin se riittää. :)

Sukutaulu

Jälkikasvu

o. Narrilaivan Palalaikka (e. Ryysyrannan Pieni-Ihme)
t. Narrilaivan Palkkakuitti (e. Ryysyrannan Lentovire)

Kilpamenestys